Historia takaisin merelle

Meet Jani Vahto

Käsityöläiset kertovat tuntevansa vastuuta siitä, että heidän projektinsa ovat kestäviä ja mahdollisimman pitkäikäisiä. Mutta riippumatta siitä, kuinka taitava oletkaan, aika jättää lopulta aina jälkensä kaikkeen. Ja kun niin tapahtuu, maailma tarvitsee suomalaisen restauroijan Jani Vahton kaltaisia ihmisiä, jotka huomaavat ja arvostavat aiempien käsityöläisten työtä ja ottavat heidän projektinsa hoitaakseen. Seuraavassa haastattelussa Jani kertoo tähän mennessä suurimmasta projektistaan, vuonna 1921 rakennetun Bonito-salooniveneen restauroinnista, sekä työnsä taustalla olevasta ajattelutavasta.

Hyvä Jani, voisitko viedä meidät mukaasi matkalle projektin suunnittelusta kunnostuksen jälkeiseen ensimmäiseen koeajoon? Mitä kukin vaihe sisältää ja mitkä ovat niiden tärkeimmät painopisteet?

Totta kai! Meillä on paljon erilaisia projekteja, mutta suurin haasteeni tähän mennessä on ollut vuonna 1921 rakennetun Saloon Boat Bonito -veneen entisöinti. Tämän projektin suunnittelu alkoi kauan ennen syntymääni, kun isäni yritti ostaa venettä ensimmäisen kerran. Turhaan! Sitten vene katosi 1990-luvun alussa. Isäni toi veneen esille lukuisissa illalliskeskusteluissa: ”On olemassa vene nimeltä Bonito, ja jonain päivänä me löydämme sen ja kunnostamme sen.” Yllättäen löysimme veneen vuonna 2008 sattumalta, kun eräs iäkäs rouva tuli varastoon, jossa isäni säilytti joitakin muita puuveneitä. Hän sanoi: ”Ai, teillä on vanhoja puuveneitä? Meilläkin on ulkona vanha puuvene, ja se on jo melko valmis juhannuskokkoon.” Isäni kysyi, oliko veneellä nimeä, ja nainen vastasi: ”Kyllä, sen nimi on Bonito!” Isäni melkein pyörtyi, kun hän tajusi, että kyseessä oli juuri se sama Bonito.
Saimme sitten pelastaa veneen, toimme sen varastollemme ja aloimme miettiä, miten saisimme veneen takaisin kuntoon. Niinpä opin tutkimaan näitä vanhoja veneitä: miten jäljittää entisiä omistajia ja miten hankkia rahoitusta tällaiselle projektille. Kaiken kaikkiaan: miten projektia yleisesti ottaen toteutetaan. Jossain vaiheessa prosessia tajusin, että minua kiinnosti yhä enemmän oppia kunnostamaan näitä veneitä itse. Se on ollut valtava tiimityö, johon ovat osallistuneet isäni, veneenrakentajat, verhoilija, sähköasentaja, metallityöntekijät, monet vapaaehtoiset ja minä itse. Nyt olemme maaliviivalla. Prosessi on ollut erittäin raskas, mutta myös erittäin palkitseva. Se on antanut minulle niin paljon – iloisia hetkiä, paljon kyyneleitä ja ainakin kaksi uupumusta. Olen intohimoinen, erittäin kärsivällinen ja hieman hullu. Uskon unelmiini ja toivon, että tämä projekti inspiroi ihmisiä, jotka epäröivät, pitäisikö heidän seurata unelmiaan vai tyytyä johonkin turvallisempaan.

Muissa haastatteluissa olet kertonut, että isäsi intohimo veneisiin ja käsityötaitoon herätti sinussakin saman intohimon. Mikä on pitänyt sinut tällä polulla tähän päivään asti?

Isäni on loistava käsityöläinen ja minulle valtava inspiraation lähde, ja halusin tavallaan oppia samaa ammattia. Niinpä aloitin viimeistelytöistä. Opin hiomaan ja lakkamaan. Ja luulen, että siitä tuli minulle aika hyvin hallittua. Sitten kiinnostuin itse puuntyöstöstä. Menin veneenrakennuskouluun, mutta pian aloittamiseni jälkeen sairastuin psoriaattiseen niveltulehdukseen, joka vaurioitti sormieni niveliä pahasti. Minun piti lopettaa koulunkäynti ja olin melko varma, etten enää koskaan pystyisi tekemään tällaista fyysistä työtä. Kesti noin kuusi kuukautta, ennen kuin sain diagnoosin, ja vielä muutaman kuukauden, ennen kuin löysin oikean lääkityksen. Jossain vaiheessa tajusin, että voisin taas ryhtyä toteuttamaan uudelleen syttynyttä intohimoni puutyöhön. Minulla on myös valtava intohimo elvyttää kulttuurihistoriaa, joka oli aikoinaan iso osa maamme ja alueemme historiaa.

"Jos pystyn palauttamaan edes yhden veneen, joka oli 100 vuotta sitten tavallinen näky saaristossamme, olen tyytyväinen."

Jani Vato, veneiden entisöijä Suomessa

Mikä on mielestäsi olennaista hyvälle käsityötaidolle?

Mielestäni on olennaista oppia mahdollisimman monelta ihmiseltä ja kuunnella niitä, jotka ovat olleet alalla jo hyvin pitkään. Kysyn aina ammattilaisilta, miten he tekevät tiettyjä asioita. Esimerkiksi lakkauksessa on niin monia erilaisia menetelmiä, ja minusta on hienoa kuulla niistä kaikista. Olen aina hyvin kiitollinen, kun joku on valmis opettamaan minua. Siten voin löytää jonkinlaisen keskitien ja valita itselleni mieluisimman tavan tehdä asia.

Mitä työkaluja käytät useimmin?

Festoolin tuotteista olen viime aikoina tehnyt paljon hienoja juttuja OF 1400 -jyrsimellä. Myös Kapex 120:tä ja CSC SYS 50 -pöytäsahaa käytän usein. Rakastuin pöytäsahaan heti, kun sain sen. Festool-työkalujen lisäksi minut löytää melko usein lakkaharjan kanssa kädessä.

Miten työkalusi tuovat lisäarvoa työnkulkuusi? Mitä odotat työkaluiltasi?

Kun opettelen puutyötä projekti kerrallaan ja työkalu kerrallaan, olen todellakin huomannut, että työkalujen laatu ja kyky tehdä tarkkoja mittauksia helposti vaikuttavat ratkaisevasti lopputulokseen. Se helpottaa oppimisprosessia ja tekee siitä hauskaa! Ja lopputulos on aina upea (vaikka tekisin virheitäkin). Odotan työkaluilta erinomaista kestävyyttä ja sitä, että ne pysyvät kunnossa, kun minun on tehtävä tarkkaa työtä.

Onko projekteissasi jokin tunnusomainen yksityiskohta?

Koska teemme pääasiassa restaurointitöitä, on tavallaan kiellettyä tehdä mitään erityistä tunnusmerkkiä vanhaan puuhun. Mutta minusta tuntuu, että tunnusomaisin yksityiskohdani on juuri huomiota yksityiskohtiin. Haluan tuoda esiin niitä yksityiskohtia, joita monista nykyaikaisista veneistä puuttuu, ja auttaa ihmisiä huomaamaan ne.

Onko olemassa venettä, jolla unelmoit työskenteleväsi?

Minulla on kokoelma veneitä, jotka odottavat herättämistä uuteen elämään. Mutta minulla on myös unelma löytää tämä suuri ja legendaarinen moottorijahti nimeltä Paragon, joka rakennettiin vuonna 1921 täällä kotikaupungissani, mutta katosi jo 1920-luvun lopulla. Jos en onnistu jäljittämään sitä kunnostettavaksi, haluaisin jonain päivänä rakentaa siitä kopion. Kun lähden merelle vanhan veneen kyydissä, huomaan matkustavani mielessäni ajassa taaksepäin. Se on lähin, mitä olen päässyt todelliseen aikamatkustukseen.

Kuinka suuri vaikutus perinteillä ja kotikaupungillasi on sinuun ja työhösi?

Todella paljon. Suurin osa projekteistamme toteutettiin alun perin kotikaupungissani Turussa, joka on merenkulkukaupunki. Meillä toimi Pohjoismaiden suurin venevalmistaja (Åbo Båtvarf) vuosina 1889–1954. Se rakensi yli 5 000 venettä vuodessa. Koen velvollisuudekseni pelastaa ja palauttaa entiseen loistoonsa niin monta venettä kuin mahdollista. Olipa vene sitten minun omistuksessani tai jonkun muun. Autamme aina mielellämme muita ja kannustamme heitä kunnostamaan veneitään.

Mitä haluat seuraajiesi huomaavan sisällössäsi?

Avasin tämän tilin jakaaakseni intohimoni ja luodakseni siitä omanlaisen taiteeni. Nyt haluan innostaa ihmisiä tekemään käsillä, elvyttää maailmanlaajuista veneenrakennuksen yhteistä kulttuurihistoriaamme sekä herättää kiinnostusta suomalaisesta veneenrakennushistoriasta ja kauniista saaristostamme ympäri maailmaa.

Mistä osasta työtäsi nautit eniten?

Uusien asioiden oppiminen, mielenkiintoisten ihmisten tapaaminen, muiden innoittaminen ja historian vaaliminen. Työskentely Festoolin parissa on ollut upea osa matkaani. Hauskat ja luotettavat työkalut tekevät työstä hauskaa.